Syksyn suunnittelua vuosi sitten ja nyt

Sain seuraavan kommentin hetki sitten blogiini ja ajattelin vastata siihen ihan oman postauksen merkeissä.

Anonyymi5. elokuuta 2012 19.05

Hei ja ensinnäkin kiitokset päiväni pelastamisesta! Täällä kirjoittelee ensimmäistä työvuottaan aloitteleva ja STRESSAAVA ope, joka huojentui helpotuksesta lukiessaan sinun kokemuksista ja tajusi, ettei suinkaan ole ainut yöuniaan menettänyt tapaus... Lueskelin vanhoja kirjoituksiasi ja ymmärsin, että teit huolellisesta suunnittelutyötä ennakkoon. Miten lähdit suunnittelemaan lukuvuotta? Itselläni on palikat vielä aika hakusessa.. Tuntuu, ettei okl:ssä opituista tuntisuunnitelmalomakkeiden raapustamisesta ole ollenkaan hyötyä, kun pitäisi saada aikaan laajempia jaksokokonaisuuksia.. Kiitos todella paljon blogistasi ja tsemppiä alkavaan lukuvuoteen!!!! -Elina-

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että kyllä, olin aivan paniikissa viime vuonna tähän aikaan. Yöunet menivät viimeiseltä kuukaudelta ennen töiden alkua ja ahdisti niin, ettei hengitys välillä kulkenut ;) 

Opetan siis luokkaa, jossa on montaa eri luokkatasoa ja oppilailla on hyvin erilaisia haasteita koulunkäynnissään. Tämän takia tekemäni suunnittelu on parhaimmillaankin ollut varsin sirpaleista, ja toivon, että ensi vuodeksi saan palikat paremmin kasaan. Tänä kesänä tekemäni suunnittelu eroaa aika paljon siitä työstä, mitä tein viime kesänä, joten kerron nyt ensin, mitä tein viime vuonna ja sitten mitä olen tähän mennessä tehnyt tänä kesänä/syksynä.

 Ennen lukuvuoden alkua selailin koulun opetussuunnitelmaa, jonka rehtori antoi minulle kun kävin keväällä koululla. Hain myös heti kesäloman alkaessa opeoppaita ison kasan kotiin. Tutkin opeoppaista sitä, mitkä opetussuunnitelman mukaiset teemat sieltä löytyvät edustettuina ja jääkö jokin puuttumaan täysin. Yritin tehdä jonkinlaista "kiireellisyysluokitusta" siihen, mitkä asiat pitäisi ainakin opettaa (en tässä vaiheessa oikein tiennyt, millä "tasolla" oppilaani operoivat). Yritin miettiä lukuaineisiin (historia, bilsa jne.) jo valmiiksi sellaisia juttuja, joissa olisi mahdollisuus tehdä omia projektitöitä ja ryhmätöitä. Äidinkielessä suunnittelin ahnaasti kirjoitusjaksoja, lukujaksoja ja erilaisia projekteja. Tässä vaiheessa tosin pitää todeta, että kirjoittamista meidän luokassa harrastettiin viime vuonna hävettävän vähän - oppilailla ei riittänyt kiinnostus ja minä en jaksanut jatkuvaa potkimista, joten oli helpompi vain jättää tekemättä. Ensi vuotena ei jätetä, nyt minulla on uusia suuria suunnitelmia ;) 

En tehnyt missään vaiheessa tuntisuunnitelmia niin kuin opiskeluaikana tein. Tein sellaisia suunnitelmia, johon kirjasin mitä asioita opiskellaan ja millä välineillä. Näitä tein erityisesti syksyllä paljon. Keväällä tilanne meni lähinnä oman jaksamisen takia sellaiseksi, että mietin edellisenä päivänä summittaisesti mitä tehdään ja improvisoin seuraavana päivänä. Onneksi ei ollut kukaan yliopiston opettajista arvioimassa tunteja luokan takana, eivät olisi ihan tällaiset tunnit läpäisseet seulaa ;) Mitään suuria kirjallisia tuntisuunnitelmia en aio ensi vuonnakaan tehdä - karkeasti arvioituna (luokkatasot ja eriyttämiset) suunnittelen yhtä oppituntia varten noin 7-8 erilaista oppituntia. Joten jatkankin kevyellä suunnittelutyöllä, mutta isoihin linjoihin ja jaksoihin aion jatkossa panostaa enemmän. 

Viime vuonna suunnittelin ensimmäisen kouluviikon ihan kokonaisuudessaan valmiiksi ennen kuin koulu alkoi. Tein ison A3-kokoisen lukujärjestyspohjan, johon kirjoitin mitä milläkin tunnilla minkäkin luokka-asteen kanssa tehdään. Useimmissa alakouluissa ensimmäinen viikko lienee ns. oman opettajan viikko, joten sen jälkeen, kun koulupäivien pituudet tietää, voi tätä suunnittelutyötä tehdä varsin rauhassa. Meidän luokassamme tartuttiin heti ensimmäisenä päivänä matematiikan kirjoihin. Ja näin tehdään tänäkin vuonna: miksi pilata (kerrankin) hyvää motivaatiopiikkiä? Lisäksi oppilaat nauttivat siitä, että järjestys palaa koulupäivään mahdollisimman nopeasti. Irroitella ehtii myöhemminkin. 

Lisäksi kesällä askartelin paljon materiaaleja. Kuvakommunikaatiokortteja (joita luokassa lopulta käytettiin aika vähän), eräänlainen "päiväarviointi"juttu luokan seinälle ja erilaisia opetuspelejä jne. Tuo päiväarviointitaulu on tullut oppilaille todella tärkeäksi vuoden aikana. Siinä ideana on siis se, että oppilaat arvioivat jokaisen päivän jälkeen hymynaamalla, kuinka koulussa sujui. Arviointi perustuu käyttäytymiseen ja hommien tekemiseen, ei varsinaiseen tehtävistä suoriutumiseen. Kuudesluokkalaiset kovasti väittivät, ettei "hymyillä" ole mitään väliä, mutta silloin, kun huono naama napsahti omalle kohdalle saivat kaikki kohdalle osuneet esineet kyllä vauhtia... Pettymyksien sietämisen harjoittelu on aika oleellinen osa meidän koulupäiväämme. Päiväarviointiin liittyy vielä hyvin behavioristinen palkitsemismalli. Yhteistä käytöstä tsempataan sillä, että jos kaikki oppilaat saavat samana päivänä hymynaaman, niin luokan taululle piirretään tähti. Kun näitä tähtiä on kymmenen, pidetään tähtibileet. Tämä tarkoittaa sitä, että perjantaikoulupäivän kaksi viimeistä tuntia tehdään jotain kivaa ja kotoa saa tuoda jotain pientä herkkua kouluun. Oppilaat keräävät myös omia tähtiä - näitä saa kahdesta peräkkäisestä hymypäivästä. Kun tähtiä on kymmenen, saa "oman tunnin", joka siis tarkoittaa sitä, että saa tunnin ajan muiden tehdessä töitä olla esimerkiksi tietokoneella tai vaikka nukkua pulpetilla. Osa oppilaista säästää näitä tähtitunteja niin, että voivat sitten porukalla lähteä pelaamaan esimerkiksi jalkapalloa tai sählyä. 

Tänä kesänä olenkin sitten miettinyt lähinnä erilaisia jaksoja ja suurempia linjoja eri oppiaineisiin. Olen selaillut opetussuunnitelmaa ja miettinyt, miten nämä asiat linkittyvät omien oppilaideni kohdalla järkevästi. Nyt on se etu, että oppilaat ovat tuttuja ja tällainen aivotyö on siis helpompaa. Lisäksi olen hiljalleen pohtinut erilaisia ratkaisuja erilaisiin käytännön ongelmiin, joihin viime lukuvuoden aikana törmäsin. 

Toivottavasti tästä vastauksesta oli jotain apua Elinalle. Tsemppiä sinulle ihan älyttömästi ekaan vuoteen!