Vanhempainilta

Minulle tuli postausehdotus (niitä saa muuten ehdottomasti laittaa, jos haluaa kuulla jostain asiasta lisää tai erityisesti!) koskien vanhempainiltaa. Se onkin kyllä niin hyvä aihe, että ajattelin kirjoitella nyt ainoastaan vanhempainiltaan liittyen postauksen.

Milloin ja missä?
Syksyllä kun aloitin opettajanurani, mielessäni oli heti ensimmäisellä viikolla, että niin, se vanhempainiltahan pitäisi jossain vaiheessa pitää. Jännitin älyttömästi koko ajatusta, ja tarrauduin hetkeksi koulumme laaja-alaisen erityisopettajan sanoihin "Ei sun ole sitä mitään järkeä pitää ennen kuin oot vähän perillä lapsista". Näin siis päätin, että en pidä vanhempainiltaa vielä elokuussa. Koulussamme on tapana, että samaa luokka-astetta opettavat opettajat pitävät yhteisen vanhempainillan, jossa on alussa kaikille yhteinen osuus salissa ja sen jälkeen jokainen opettaja jatkaa omien oppilaidensa vanhempien kanssa luokissa. Itse opetan montaa luokkatasoa, joten tämä ei tuntunut järkevältä, sillä en halunnut istuttaa alkuopetuksen oppilaiden vanhempia nelosluokkalaisten kuutosluokkalaisten vanhempainillassa ja toisin päin, joten päätin pitää oman luokkani vanhempainillan ihan vain omalla porukalla omassa luokassani. Sovin sopivan päivämäärän ohjaajieni kanssa (jotka ystävällisesti suostuivat molemmat tulemaan vapaa-ajallaan illalla vanhempainiltaan - he saavat siitä sitten ylitunteja, joita voivat pitää omien tarpeidensa mukaan myöhemmin pois) ja laitoin tiedotteen kotiin. Pyysin palauttamaan tiedotteen kuitattuna ja samalla kertomaan, kuinka monta henkeä perheestä tulee vanhempainiltaan.

Osallistujat
Vanhempainiltaan tuli yllättävän suuri joukko vanhempia - yhdeksän oppilaani kodeista seitsemästä tuli edustus paikalle. Tämä oli todella hyvä määrä, kun ottaa huomioon sen, että en opeta ensimmäistä luokkaa (missä yleensä innokkaimmat isit ja äidit ovat) ja toisaalta sen, että oppilaani opiskelevat pienryhmässä ja vanhemmat saattavat kokea suuremmaksi kynnykseksi tulla vanhempainiltaan tässä tapauksessa. Lisäksi paikalla olimme me kaikki luokan aikuiset, eli minä ja kaksi ohjaajaa.

Ja mitä me teimme?
Suunnilleen varttia ennen vanhempainillan alkamista vanhemmat alkoivat saapua paikalle. Tervehdin vanhempia, oli mukava saada kasvot nimelle. Muutamat vanhemmat olin tavannut jo viime keväänä ja tänä syksynä, ja muutaman kanssa oli tullut soiteltua paljonkin, mutta oli se silti aika jännittävää.

Tasalta aloittelimme minun tekemäni pohjan mukaisesti. Olin koonnut vanhempainillan asialistan, jonka kävimme lävitse. Siellä oli tietoa luokkamme tulevista tapahtumista, yhteydenpitotavoista, läksyistä, liikuntavarusteista, pyöräilykypäristä ja ylipäätään niistä kaikista asioista, joista koin, että vanhemmat haluaisivat tietää. Vanhemmat kuuntelivat kiltisti, muutamassa kohdassa jopa kyseltiin lisätietoja, mikä oli mukavaa. Lopuksi kävimme lävitse vielä rehtorin lähettämät terveiset. Ja siinä se oikeastaan oli. Aikaa ei mennyt kuin noin tunti, eikä kukaan vanhempi jäänyt ihmeemmin juttelemaan vanhempainillan lopuksi. Osaltaan tämä varmaan johtui siitä, että seuraavalla viikolla olimme aloittamassa HOJKS/oppimissuunnitelma -keskustelut ja vanhemmat kokivat, että siellä sitten jutellaan enemmän.

Mikä fiilis jäi?
Helpottunut. Tilanne oli jännittävä, tosin ei niin ahdistava kuin aluksi pelkäsin. Vanhemmat tuntuivat olevan aika yllättyneitä nähdessään minut, sillä sen lisäksi, että olen nuori opettaja, näytän vielä ikäistäni nuoremmalta. Kyllä he kuitenkin hyvin toipuivat shokista...

Tällä viikolla pitäisi saada rykäistyä HOJKSit ja oppimissuunnitelmat valmiiksi, niin vapaa-aikaakin alkaisi jäämään taas ihan eri tavalla. Yhden vanhemman kohdalla on vielä hieman kiinnisaamisvaikeuksia, mutta ehkä ne jossain vaiheessa selviävät. Se keskustelu kuitenkin nyt vielä lykkääntyy.